Matka henkien kylmään sisimpään Kuiskaa kaskunsa, kipujen kitsansa Läpi mustan valkoisen vaikeroi yli nietosten Menneestä kaihosta, vaikenee taian kirosta Vailla maata maatuvien Yllä jäiden ikuisten Ystävä ylin kuolevaisen Turvan tarjotkoon Vielä edeten, pahinta peläten Ravaa rivissä henkien Saatanan kylmää tuhkaa Jäämaa Vajoaa pimeään hautaan Jäämaa Silmänsä sulkee ja hengittää routaa Muistaa hetkensä, toisensa armahtaa Jäässä jäljet jäätyvien Näyt enää nääntyvien Halla hangen alla Levon lainatkoon Häntä muistaen, kiveen hakaten "Kohti kotia kulkien." Sataa kylmää tuhkaa Jäämaa Vajoaa pimeään hautaan Jäämaa Myrskytuuli peittää, alleen jäljet heistä jättää Pettänyt tämä jää Tämä maa, jäämaa Saatanan kylmää tuhkaa Jäämaa Vajoaa pimeään hautaan Eikä enää koskaan hengitä