On karavaanissa aika painaa jarrua
Ja leiri laittaa tien varrelle.
Mä tutut valot nään
Ne auttaa koti-ikävään.
Jää autovanhus parkkipaikalle.
Ööbaarin kaunista Roosaa
Ohittaa ei voi milloinkaan.
Hän ainut syy mun on
Jäädä nojaan pajatson
Shellillä öisen Parkanon.
Kun vilkas valtatie peltikaravaanin vie
Kaupungin valomerta päin.
Niin arvaan kyllä sen
Sieltä koskaan löydä en
Hymyä mä, jonka äsken näin.
Ööbaarin kaunista Roosaa
Ohittaa ei voi milloinkaan.
Hän ainut syy mun on
Jäädä nojaan pajatson
Shellillä öisen Parkanon.
Hän ainut syy mun on
Jäädä nojaan pajatson
Shellillä öisen Parkanon.
Shellillä öisen Parkanon.
Shellillä öisen Parkanon.