Joskus loppuu laulu kauneinkin
Yöhön katoaa
Kauan saivat tähdet odottaa
Öistä kulkijaa
Jonnekin jäi neito moitteeton
Häntä kaipaamaan
Ikkunansa taakse yksinään huoneen hämärään
Ei koskaan tietää saa
Jäi häntä palvomaan
Laulullaan mies
Rakkaintaan
Vain silloin tuijottaa
Sait illoin ruudun taa
Naista jota hattu koristaa
Hänelle tään pallon valtavan
Tahdoit lahjoittaa
Hetkeksi pois ottaa radaltaan
Lahjan ojentaa
Vaan et edes pientä hetkeä
Koskaan jakanut
Unelmiin saat jälleen vaipua
Tummiin säveliin
Ei koskaan tietää saa
Jäi häntä palvomaan
Laulullaan mies
Rakkaintaan
Vain silloin tuijottaa
Sait illoin ruudun taa
Naista jota hattu koristaa
Sinä iltana tyttö odotti öistä kulkijaa
Miestä joka ennen saapui häntä katsomaan
Yö on pitkä ja niin pimeä
Tähdet yllä maan
Yhden säde suoraan heijastuu ruutuun himmeään
Radallaan pyörii maa
Taivaalla loistaa saa
Nyt kaksi tähteä muita kirkkaampaa
Ei laulu kuollutkaan
Yöhön se soimaan jää
Tuulet saa sen kauas kuljettaa