Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta Ja katsella korkeammalta. Alfhild, hän joka synnytti minut, Joka yö sinne on purjehtinut, Missä nyt Eemeli tullen ja mennen Murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, perä Kanaa. Sieltä he katsovat kotoista Mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, Viittoen, luikaten parhaansa mukaan, Ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan. Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla Viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen Puistoissa - ostaen kahvit ja pullat Kai, Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa Ja linnut, linnut helää --. -Oi kuinka on ihana elää Ja tuutia lastenlapsiaan Ja kertoa kauniita uniaan! Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa!