Punagraniittisen Pyynikin reunalla katseltiin keskustaa Kimalsi järvet jälkeen havulauttojen sait henkee haukkomaa Mukulakiviä meitä motskari vei, nahkatakkiin painoit hennosti pään Rakkaudeksi kutsuttiin sitä, vaikka ei siitä mitään tiedettykkään Kaduilla Tampereen Tunnen sut edelleen Kaduilla Tampereen Puisesta portista kulkivat askeleet verannan paahteeseen Vuorotyö, lapset ja laskujen pinkka toi horjuntaa päätökseen Sunnuntaiaamu oli anteeksi pyyntö, talo rakennettiin rinteeseen Pispalan taivas nousi aurinkoon asti, pilvet lirauttivat kyyneleen Kaduilla Tampereen Tunnen sut edelleen Kaduilla Tampereen Muistan sun hymyilleen Kaduilla Tampereen Me leikimme aamulla nukkuvaa, lapset päällemme mönkivät Hetkeen ei miettinyt kumpikaan Kuinka kaartui päällemme maailman ikävät Tunnen sut edelleen, kaduilla Tampereen Muistan sun hymyilleen, kaduilla Tampereen Tunnen sut edelleen, kaduilla Tampereen