Surujen sillalta näin Tummien aaltojen uivan merelle päin. Ne ikäväni pintaan sai, Ja lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin Linnuista, kai. Kaipuuni nousee siivilleen. Kuka keksi rakkauden? Nähdä surujen sillalta sain Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain Yksi lähti ja laskeutui Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui Sille esitin kysymyksen Kuka keksi rakkauden? Yö oli niin valkoinen, Kun puhalsi valkeet rakkauden. Tähdenlentona kai Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain. Joku kätkee kysymyksen. Kuka keksi rakkauden? Kuka sai aikaan sen? Surujen sillallakin se kulkee. Ei se lähde hengiltä millään. Tähtien tomuna se leijailee. Ja syttyy kuin itsestään. Joku keksi rakkauden. Jos sinä et jäis, En minäkään täällä olla vois. Eikä ikäväni tänne jäis. Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois. Tyydyn vastaukseen. Joku keksi rakkauden. Ja sinä toit minulle sen.