Kun katselen elämää Jonka sain mä luojaltain. Niin hetkistä parhaimmat jää Muistoikseni silta vain. Niin paljon mä saanut oon Oppia kuin mistä vois. Ja anteeksi annettakoon Oppinut jos en mä ois. Vaan vielä ehdin Mä paljonkin. Tunteeni rehdin Olevan mä tahtoisin. Oon luotu elämään Ja tiedän sen Vaan joskus kysyy itseltään; Onko kyynel aina tarpeellinen? Oon luotu elämään Tien kyynelten Vaan eipä tuntuis miltäkään Muutoin suuret päivät riemujen. Oon kohdannut rakkauden Päällä maan mä suurimman. Oon maistellut maljoja sen Myöskin maljan katkeran. Mut jos mä kadun Nyt päivääkään. Niin kauniin sadun Riistää silloin itseltään. Oon luotu elämään Ja tiedän sen Vaan joskus kysyy itseltään; Onko kyynel aina tarpeellinen? Oon luotu elämään Tien kyynelten Vaan eipä tuntuis miltäkään Muutoin suuret päivät riemujen. Oon luotu elämään Ja tiedän sen Vaan joskus kysyy itseltään; Onko kyynel aina tarpeellinen? Oon luotu elämään Tien kyynelten Vaan eipä tuntuis miltäkään Muutoin suuret päivät riemujen. Oon luotu elämään Ja tiedän sen Vaan joskus kysyy itseltään; Onko kyynel aina tarpeellinen? Oon luotu elämään Tien kyynelten.