Mä sua kauempaa taas katson, mutta tuijottaa en saa Huomaamatta vaihdan paikkaa, kuin varjo seuraan vaan Mä oon oottanut niin kauan, että ilta lankeaa Kuun säteet ihollasi, ne saa sut hehkumaan Kuin yöperhoa liekkis mua houkuttaa, mutta koskettaa en saa Taas kerran haavani avasin, turhaan tunteitani pakoilin Menneisyys on raskas taakka kantaa Sä yhä löydät tiesi mun lauluihin, kaadat lisää suolaa haavoihin Muistosi niin raskas taakka kantaa En hymyn häivähdykseen voi käydä uskomaan Tai pieneen kosketukseen, en vaistoon luottamaan Sillä muistan vielä lämmön, sen roihun jolla sillat palaa Ja muistan katkeruuden jonka valheet aiheuttaa Kuin lintu joka taivaita kurkottaa, mutta väsyneenä maahan putoaa Vieläkin mä luoksesi kurkotan, vuoren alle häpeäni piilotan Menneisyys on raskas taakka kantaa Aina palaat mieleeni takaisin, aikaan jolloin vielä toivoin ja odotin Menneisyys on raskas taakka kantaa Vieläkin mä luoksesi kurkotan, vuoren alle häpeäni piilotan Menneisyys on raskas taakka kantaa Sä yhä löydät tiesi mun lauluihin, kaadat lisää suolaa haavoihin Rakkaus on raskas taakka kantaa Raskas taakka kantaa Raskas taakka kantaa On raskas taakka kantaa Raskas taakka kantaa