Sisko piirtänyt oli helliä kuvioita, Löysin vihon sen laatikosta Niistä vaikutelman sai kuin olis sulaa voita Mä etsin koruja 80-luvun teemabileisiin Sen mielessä pyöri yksi miehenalku Siitä se oli monta sivuu runoillut Kävi miten kävi, se vain jätti siskon itkemään Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon Se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois Siskon runot ne oli tuskana päässä soinut Ja ne kaikuivat korkealta Se ei tunteillensa kai mitään silloin voinut On turha sääliä, joku vain ei kestä liikaa ääniä Kävi miten kävi, se vain jätti siskon itkemään Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon Se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon Se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon Se nurkkaan jäi väärinpäin Runotyttöä ei enää oo, se katosi sotkuiseen laatikkoon Se nurkkaan jäi väärinpäin, eikä ymmärtänyt lähteä pois