Minun armaani ei ole Orvokki,
Ei Liisa eikä Tellervo.
Ei kooltansa ole kovin pikkuinen,
Ei hento eikä hontelo,
Vaan se Iso Iita on,
Vaan se Iso Iita on.
Ja sen Ison Iitan rinnalla
Elo pojan onpi huoleton.
Minun armaani painavi paljaaltaan
Satakolmetoista kiloa.
Ja tarpeeksi aivan hän tarjoaa
Mulle onnea ja iloa,
Kun se Iso Iita on,
Kun se Iso Iita on.
Ja sen Ison Iitan rinnalla
Elo pojan onpi huoleton.
Meidän porukkamme poikia harmittaa
Niin haikiasti tosiaan.
Sillä harvoilla miehillä hallussaan
On morsioita moisia,
Kuin se Iso Iita on,
Kuin se Iso Iita on,
Sillä Ison Iitan rinnalla
Elo pojan onpi huoleton.
Kun linjoilta pääsen mä lähtemään
Sen Iitan luokse lomalle,
Niin sydämeni haluja mä haastelen
Sille Iitalleni omalle.
Kovin isohan se Iita on,
Hieman isohan se Iita on.
Mutta Ison Iitan rinnalla
Elo pojan onpi huoleton.
Ja kun vuosia jatkaa me jaksamme
Tätä toveruutta totista,
Niin pirttimme täyttyvi pienistä
Sotapojista ja lotista.
Kovin isohan se Iita on,
Hieman isohan se Iita on.
Mutta sittenpä Iitan torpassa
Ilo lepattavi loputon.
Kovin isohan se Iita on,
Hieman isohan se Iita on.
Mutta sittenpä Iitan torpassa
Ilo lepattavi loputon