Metsään on tullut jo syys Loputon yön hämäryys Vain hongat huokaillessaan Suojaavat kukkia maan Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset Metsäorvokit nuo syksy unhoitti maasta pois Yksinäin allapäin saavun kukkien luo, poimin ne armaallein Anteeksi saan, tien onnelaan tunnen taas löytäneen Niin kesä saapuu jo uus, kukkien uus ihanuus Metsässä puut vihannoi Sunnuntain hääkellot soi Vierelläin pohjan näin kirkkohon morsion Metsäkukkia on jälleen morsiuskimpussa Hymyillen tietäin katseet yhtyvät nyt, vain me tunnemme sen On matkan pää liittomme tää, syy metsäkukkien