Aurinko ja kuu
Edessä avautuu
Saman suuruisina
Kun maailma loppuu
Kun jumalat viimeisen palan nielaisee
Ja planeetan jäämät sylkäisee
Joka ilta kun aurinko laskee
Kaikki sen sävyt häviää tuuleen
Vain muistoihin jää elämään
Pimeys kun kaiken valloittaa
Vaeltaa on pakko uskaltaa
Palaa aika vaikka vaeltaja matelee vaan
Polttava aurinko tummuu
Kun valkoinen valo kuun korostuu
Ja toinen maailma avautuu
Ja välissä näkyy koko olevaisuus
Jumalien kosketus
Ja ihmisen kädenjälki
Olen vain olento joka päättää
Rakentaako vai tuhoaako
Onko rakkainta itse vai aurinko ja kuu ja
MAA
MAA
Vajoaa Maa Ihminen sen mukana
Vajoa ei Aurinko ja Kuu
Maan liekit meret haihduttaa
Tuhkaksi muuttuu koko maa
Ajanlasku katoaa jää vain aurinko ja kuu
Muistatko kun kirjoitettiin
Uusiksi koko maailmanhistoria?
Lunaarinen aura
Välkehtivä taivas
Titaaninen voima
Tunnen pimeyden syleilyn
Varjojen väreilyn
Kun pelot herää
Yön jumalat voimansa kerää hä hä hä hä
Loputon kehä
Lohikäärme häntänsä nielaisee
Syntyy uudelleen
Ja valo taas loistaa
Kristus saman taian toistaa
Seuraajansa tavoittaa
Keihään kylkeensä saa
Kun maailman herran on tuhottava
MAA
Kuoleva
Kärsivä
MAA
Johon kaikki sen lapset hajoaa
Jää vain aurinko ja kuu ja
MAA
Kuin avara unimainen virta
Aika sen salaisuudet hautaa
Ihminen ylös ne kaivaa
MAAN
Aarteet hajottaa ja haaskaa
Tuhoaa kaiken vaikka rakastaa
Itkee maa
ILMA, AURINKO ja KUU
Kauanko menee kunnes tukehdun
Milloin mä kokoon kuivun
Ja jos ravinteenani on vain myrkkyä
Kauanko jaksaa liekkini kyteä
MAA
Hitaasti ajassa vajoaa
Raskaasti pyörii maa
Kunnes taivaan äiti ne piilottaa
Valaisee aurinko ja kuu
MAA
On luonnon antama
Kuunnelkaa sen huutoa
MAA ILMA AURINKO JA KUU