Kipinöitä toivon ja pilkahdusta valon Odotamme täällä Pohjantähden alla Routa pitää otteessaan tiukasti talon Ikuisesti läsnä hyytävä halla Varpaat jäätyy kuolioon Veri hyytyy suonien sisässä Tyytyväisinä tuomioon Huulet sinisenä pimeässä Pimeys saapuu niin kuin aina Ei päivä kai koskaan paistanutkaan Ei kirkkopäivää sunnuntaina Kun pappia raahataan juoppoputkaan Pimeys saapuu täsmällisesti Voi vapaasti vaipua synkkyyteen Ei järjen häivää edes hetkellisesti Kun pimeys saapuu pohjoiseen Olisiko helpompi kenties ranteet avata? Tämä on se tie, jolta kukaan ei voi palata Pieni toivonpilkahdus nopeasti haihtuu Ihmisyyden rippeet epätoivoon vaihtuu Helvettikin tuntuu jo varsin mukavalta Lämpöä riittäisi siellä kaikilla Enempää ei vaatia voi tältä pakanalta Kuin mitä vaadittu on tämän taivaan alla Ja seuraavastakin kuusta Tulee toisinto edellisestä Aurinko vain unohti nousta Vaikkei mikään sitä estä Ja seuraavastakin kuusta Tulee toisinto edellisestä Aurinko vain unohti nousta Vaikkei mikään sitä estä Pimeys saapuu niin kuin aina Ei päivä kai koskaan paistanutkaan Ei kirkkopäivää sunnuntaina Kun pappia raahataan juoppoputkaan Pimeys saapuu täsmällisesti Voi vapaasti vaipua synkkyyteen Ei järjen häivää edes hetkellisesti Kun pimeys saapuu pohjoiseen