Sinä olet kääntänyt kirjastasi sivun minun yli,
Sormieni jäljistä puhtaaksi pesty on minulle luvaton syli.
Varistat minut itsestäsi irti kuin puu syksyisen lehden,
Ja minä hitaasti leijailen kauemmas sinusta
Viimeistä laulua tehden.
Ikävä tuntuu minussa aina,
Pala minusta puuttuu se on sinulla aina.
Ja sinä tuskin edes huomaat sen painoa.
Sinä tunnut minussa aina,
Pala sinusta puuttuu minulta aina.
Halusin vain olla sinulle ainoa.
Vaalin kuin aarretta sisälläni muistoa josta muut ei tiedä.
Kuinka väistelin luonasi todellisuutta ja annoin sinun viedä.
Jos siihen hetkeen kun eksyimme raiteilta vielä päästä voisin,
Niin minä eksyisin taas enkä mitään tekisi toisin.
Ikävä tuntuu minussa aina,
Pala minusta puuttuu se on sinulla aina.
Ja sinä tuskin edes huomaat sen painoa.
Sinä tunnut minussa aina,
Pala sinusta puuttuu minulta aina.
Halusin vain olla sinulle ainoa.
Ainoa
Ainoa
Olla ainoa
Ikävä tuntuu minussa aina,
Pala minusta puuttuu se on sinulla aina.
Ja sinä tuskin edes huomaat sen painoa.
Sinä tunnut minussa aina,
Pala sinustaa puuttuu minulta aina.
Halusin vain olla sinulle ainoa.