Oot nähny mun tippuvan kyydist, Silti nostanu takas Aamulla keittänyt teetä, sanonu "Huomenta rakas" Vaikka aina ei jaksaisi nousta, et halveksi minua Haluan sinua Rakastun kannet mun, pehmeetä päätä, pehmeetä päätä Oon sun käsissäsi sulaa jäätä, sulaa jäätä mä oon Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta Kannat mun pehmeetä päätä Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla Kannat mun pehmeetä päätä Oon eläny ku tuhlaajapoika, polttanut siltoja huolella Pää polvissa laahaten käynyt pimeän puolellea Sun kaa en riehu, en huuda, vaan pidän sua kädestä En aio repiä sydäntä Rakastun kannet mun, pehmeetä päätä, pehmeetä päätä Oon sun käsissäsi sulaa jäätä, sulaa jäätä mä oon Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta Kannat mun pehmeetä päätä Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla Kannat mun pehmeetä päätä Mä en oo niitä, jotka ajattelee järjellä Vaan niitä jotka ajattelee ääneen Mut sun kuullen se ei tunnu ees niin typerältä Ja välillä mietin mikä saa sut mun lähellä pysymään Voiko menneisyyden selittämättä nähdä Ja tiiät etten selvinnyt pehmittämättä päätä Kun on synkkää enkä nää eteeni Mitenkään, sä tuut istumaan mun viereen pimeään Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta Kannat mun pehmeetä päätä Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla Kannat mun pehmeetä päätä Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta Kannat mun pehmeetä päätä Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla Kannat mun pehmeetä päätä