Olen iänikuinen, Sylini luinen Se ottaa sut vastaan ja keinuttaa Kalmankalpeaan aamuun ja katkeraan iltaan Arkkusi kantaa ja laskee hautaan Kurotan kohti katujen valoja maassa varjojen On Tullut aika olla ihminen ja päättää matka vuosisatainen Olen iänikuinen, sylini luinen Se ottaa sut vastaan ja keinuttaa Kalmankalpeaan aamuun ja katkeraan iltaan Arkkusi kantaa ja laskee hautaan Valutan ensimmäisen kyyneleen kuin verta neitsyen ja Tunnen taakan kuolevaisen maailman painon harteilla jokaisen Olen iänikuinen, sylini luinen Se ottaa sut vastaan ja keinuttaa Kunnes maailma Kiertää viimeistä Kertaa tulisen renkaan ja itsensä polttaa