(Säv Paul Simon, san. Pertti Reponen)
Näin ehkä on, Mrs. Robinson.
Tyttäriään äidit vartioi,
Voi, voi, voi!
Vaan kuinka on, Mrs. Robinson.
Tytär siitä taida pitää ei.
Hei, hei, hei! Hei, hei, hei!
Me tahtoisimme hieman tietää Teidän taustaa,
Me toivoisimme Teidän huomaavan.
Jo nyt äidinäiti omaan arvoon jäädä saa.
Ympärille nähkää: Muuttunut on maa.
Näin ehkä on, Mrs. Robinson.
Tyttäriään äidit vartioi,
Voi, voi, voi!
Vaan kuinka on, Mrs. Robinson.
Tytär siitä taida pitää ei.
Hei, hei, hei, hei, hei, hei!
Pikkuleipää kahviin kastan iltapäivisin,
Keskusteluun antaudun ja toivon käyvän niin,
Nuoriin että voitte luottaa ihmisiin.
Nyt kuinka on, Mrs. Robinson,
Puhelin jos keskiyöllä soi.
Oi, oi, oi!
Ja totuus on, Mrs. Robinson,
Tyttärenne kotiin pääse ei.
Hei, hei, hei, hei, hei, hei!
Polttoaine loppunut on autostamme kai.
Yöksi kahden kesken jäädä täytyy.
Mitkä kuvat mielessänne silloin kulkeekaan,
Teitä jälleen ehkä muistuttaa mä saan.
Näin ollut on, Mrs. Robinson,
Tyttärille näinkin käydä voi.
Oi, oi, oi!
Niin kuinka on, Mrs. Robinson,
Teidät myös kai joku ulos vei.
Hei, hei, hei, hei, hei, hei!