Ei aistii, ei kuolemaa
Kun mun sälekaihtimetkin nuorentaa
Ikuisen ittensä lähde
Jäälähde
Hengityslaitteilla sisustettu sielu
Toiveet on tukossa, kolikko ja nielu
Ja koko maailma on olemas
Jos joku on mukana kokemas
Puno ympyräks nyöri ja sulka
Et vitussa sieppaa mun unta
Kuka odottaa tarinoita todeksi
Ku on vaa täällä käymäs ja palaa horisontiksi
Ei palkintoo, tyhjä arpa mikä diili
Teen kaikkeni, mutta joku päivä kuolen silti
Pokerinaama vakava takana palanu elämä milli
Sokka irti katala todellisuus, edessä palava grilli
Miten mä elän saattaa määrittää, sen miten mä kuolen
Mutta spekutus sikseen matkalla harhakuvien tuolle puolen
Se miten mä elämää kelaan, on tekevä musta niin vanhan tai nuoren
Ajatusteni suunta vetää mun elämän virtaa niiden puoleen
Elän täysillä, tai sit en, molemmat puolet on surmaa
Kaikki on ehkä niin hyvin, et kerkeen huolestua turhaan
Mut ei ikinä mikään niin huonosti, et ei sitä koodii vois murtaa
Se miten mä nousen kuolleista on miten mä burnaan
Elämän aakkoset katutasolla opittu
Vapauteen kaltareilta
Pilvilinnoista tiputettu elämänkouluun
Ne suuttuu jumalkuvista, ihanteista
Kyl mä kestän, ei tähän kuole
Ja jos kuolenkin, niin sittenpähä kuolen vaa
En haluu pelkää, sen päätin jo nuorena
Mitä tapahtuuki, sen näkee vasta huomenna
Aina pyrkiny olemaa nii ettei ois vaa olevinaan
Mennä menoja omiaan, tehdä tekoja omillaan
Olla hyvillää, tulla hyvissä, niin ylämäissä kuin syvissä
Nauttii yksin ku ois sylikkäin, elämää ylistän
Tänne synnytty sateessa ja toivotaa vaa
Että se tulvis yli jossakin vaiheessa
Et se kulkis yli näist kaduist aineena
Et putsais sun reittis pois kaikesta shaissesta
Eihän se olis ees nii vaikeeta
Hymyillä kaikille ilman mielipiteitä, kiertää tää
Mennä ohi sivuraiteelta
Elää valheessa et on muka antanu kaikkensa
Jos vaan katot sormien läpi, kyl se valuu pois sormien välistä
Avannu vasta ku kaikki on oikeesti karannu käsistä
Eikä ne asiat muutu, muutu ennenku sä
Muutu ennenku sä alat taas hengittämään
Julma-Henri:
Mun kroppa on mun kiesi, ikkunoita aistit
Äly on kuski, takapenkil meitsi
Eli tietosuus fiilistelee, taustalla kaikkee hiljaa katselee
Se ei oo basso mikä tärinän tekee, helevetin monivärisee hetkeen
Ku takakontista piilosta huutaa alitajunta
Se ehdottelee kommentoi, ei välillä alykää ymmärrä noit
Turinoi, törinöi, epämääräsii örinöi
Ja toises etupenkis määräilee, istuu vöis
Siihen on tunkenu ego, nyt se yrittää kuskille kertoo
Ketä me ollaa, mistä me tullaa, mitä me halutaa, mitä ne huutaa
Yrittää saada itsensä uskomaan jähmettymään ja takertumaan
Muistista sen jutut kumpuaa, turpa kiinni koko porukka
O L E N I I N K U O L E T...