SAHARA (2004)
Mies kadulla asuu vaikk' on kylmä sää
Hänen koiransa siinä pentujaan imettää
Voimakkaana vielä elämä tunkee
Kuin heroiini miehen suonissa kulkee
Kun saapuu yö peitto alleen koko perheen sulkee
Niin kuin olisin nähnyt pahaa unta
Helsingistä kun lähdin alkoi satamaan lunta
Sisko pystyy ikävyydet unohtamaan
Sen sijaan itse niitä mieleeni manaan
Vain hetkittäin pianoni saa ne katoamaan
Suutuin koulussa kun ne tappoi hiiren
Sain nuhtelut siitä, vaikka syy oli niiden
"En koskaan", mä mietin, juostessani metsään,
"Mä anna itsestäni mitään kenellekään"
Ei oikein ollut tappaa, mut siit' ei puhuttu mitään
Niin kuin kaikki suhteeni rakkauden
Oisivat olleet virheitä nuoruuden
Jostain kumman syystä ne musta sattui pitään
Mut jälkeenpäin en opi niistä yhtään mitään
Oon oppinut vain pakenemaan tämän kuoreni sisään
Helena tietää aina mitä sanoa
Toiset tullessaan tuovat voimaa ja valoa
Vaikea on sanoa jotain rakentavaa
On helpompi jättää sillat taakseen savuamaan
Kipinät syttyvät ja tuuli käy luonnostaan
Sinä, Tuija, tiedät mitä tapahtui
Miten mureni mieli, miten toiveet lakastui
Kun hetki voi olla niin rumaa ja niin pahaa
Hukkuu kaikki hyvä keskelle Saharaa
Kauneus on kadonnut pois, eikä palaa
Ja sitten tää poika, joka katsoo mua ja sanoo
"Olen valmis kaikkeen, olen valmis tukemaan sua"
Nämä aatteet mun mielessä ja elämä tää -
Miten pystyisin saada hänet ymmärtämään
Miten vaikea myöntyä ja vaikea kieltääkään
Joka ikinen kerta palaan musiikkiin
Se on Saharan hiekkaa, joka tunkeutuu sieraimiin
Se sanomatta sanoo, ei usko, ei politikoi
Se puhumatta puhuu
Saavuin tänne kuin nuoli pystymetsään
Pakoon kaupunkiin jossa en tuntenut ketään
Ilma oli leuto ja kosteus tuntuvaa
Ja nukahdin sen syliin kuin keskellä untuvaa
Sun mielestä, Tuija, tää on kuin elokuvaa
Siis pidän silmiä kii, en niitä avaa
Ja kuvittelen, että näen vain unta pahaa
Ja liukenen hiljaa kohti hiekkaa
Ja lämpöistä Saharaa