SPIRAALIKIERTOA
Laura Sippola
Selvä kuin vesilintu lentää ja lammen pintaan laskeutuu
Koko kesän kellastama koivikko lannistuu
Jalanpohjat maantien laitaa verkkaasti astuu
Aurinko hiostaa, ja selkä ja niska ja kainalot kastuu.
Joku päivä vielä kip kap kiipeän pitkiä tikapuita taivaaseen
Vuosikymmenet elämäntuskaa ja spiraalikiertoa valoon ja ytimeen
Iholla eilisillan alkoholi kimmeltää
Vastaan dementikko hiihtää, porkat sormissa viilettää.
Tiedän rakkauden nimeen, minä, voivani tehdä mitä vaan
Kaikesta nähdä voi, kuinka sen mitä tilaa, sitä saa
Maailma pyörii ja rakkauden kohteet katoaa,
Vaihtuu, syntyy ja uusiutuu
Mutta tahtoni, haluni, janoni, kaipaukseni,
Rakas, kohtaasi muuttuu ja lujittuu.
Toki vielä muistan, kun lepakot lenteli iltaisin
Sinun hiljaa töittesi äärellä laulavan aamuisin
Meillä päin kaktukset kukkivat ulkona harvemmin
Kun aurinko porottaa, on juostava ulos, ja lausuttava, että
Kiitos, kun pakkasta ennen sallit lämpöä meillekin
Toki tiedän, että, tavallaan, vähään on totuttu teilläkin
Joku päivä vielä kip kap kiipeän pitkiä tikapuita taivaaseen
Vuosikymmenet elämäntuskaa ja spiraalikiertoa valoon ja ytimeen.
Tiedän rakkauden nimeen, minä, voivani tehdä mitä vaan
Kaikesta nähdä voi, kuinka sen mitä tilaa, sitä saa
Maailma pyörii ja rakkauden kohteet katoaa,
Vaihtuu, syntyy ja uusiutuu
Ja spiraalikiertoa suoraan ytimeen kulkeutuu