Kuin kangastus aavikon pintaan Sait janoisen harhautumaan Ilman pelkoa sukelsin virtaan Joka hetkessä vei mukanaan Sen silloin jo tiesin, ei veis kauakaan Jäljellä susta ois kaikuja vaan Aika jos kelautuisi taakse päin En tekis nyt kuin silloin kun sinut näin Vielä alkuun jos voisin tän viedä Kiertäisin kaukaa, kääntyisin pois enkä silmiisi katsoisikaan Vielä alkuun jos voisin tän viedä Häipyisin hiljaa, se helpompi ois, joku nimetön oisit sä vaan Silti mä toivoa jaksoin Että uusiksi vois kirjoittaa Lait luonnon, ei kait siinä Ainahan toivoa saa Sä totta et ollut, mut en minäkään Jäin valheita itselle sepittämään Aika jos kelautuisi taakse päin En tekis nyt kuin silloin kun sinut näin Vielä alkuun jos voisin tän viedä Kiertäisin kaukaa, mä kääntyisin pois enkä silmiisi katsoisikaan Vielä alkuun jos voisin tän viedä Häipyisin hiljaa, se helpompi ois, joku nimetön oisit sä vaan Joku nimetön oisit sä vaan, oisit sä vaan Se helpompi ois, joku nimetön oisit sä vaan