Päivät on odotusta.
Venailua vaan.
...ja taas talvi on musta,
Se on tarkka lumestaan.
Ja se maisema huutaa voimalla mykän suun.
Aamun pikinen kahvi
Virtaa mun suonissain,
Ja mä olen kuin pahvi
Hyytynyt huolistaan.
Ja vain sinä voit kuulla kun huutaa mun mykkä suu.
Ja vain sinä voit kuulla kun huutaa mun mykkä suu!
Woo-oo-oo,
Kun oon jumissa,
Sä otat käyttöön muurinmurtajat.
Woo-oo-oo,
Kun oon lukossa,
Sä otat käyttöön aseet vahvemmat
- Muurinmurtajat.
Sun suudelmat.
Ehkä vaivaisen satkun
Sielusta saada vois,
Koska dieselin katku
Tuskinpa lähtee pois.
Eikä pinttyneet muminoiden jäämät mykän suun.
Nämä tiilenpäät,
Joita aina miehet on muuranneet,
Kun seinässä näät,
Mitä naiset on kaataneet.
Ne on tottuneet kuulemaan huutoja mykän suun.
Joo, ne on tottunut kuulemaan huutoja mykän suun!
Woo-oo-oo,
Kun oon jumissa,
Sä otat käyttöön muurinmurtajat.
Woo-oo-oo,
Kun oon lukossa,
Sä otat käyttöön aseet vahvemmat
- Muurinmurtajat.
Päivät on odotusta.
Venailua vaan.
Ja ehkä lohdutusta,
Tänään vielä hivenen saan.
Ja ehkä aukeaa sanojen pato mun mykän suun.
Ja ehkä aukeaa sanojen pato mun mykän suun!
Woo-oo-oo,
Kun oon jumissa,
Sä otat käyttöön muurinmurtajat.
Woo-oo-oo,
Kun oon lukossa,
Sä otat käyttöön aseet vahvemmat.
Woo-oo-oo,
Kun oon lukossa,
Sä otat käyttöön aseet vahvemmat
- Muurinmurtajat.
Sun suudelmat.