Oli kerran ystävykset kille ja kalle, neljänvuoden vanhat taikka hiukan vielä alle.
Yhdessä he pihamaalla leikkiä löivät ja suuren suurta rinkeliä söivät.
Sitten kerran ystävykset kille ja kalle, yhdessä he päättivät mennä maailmalle, pihamaa on liian pieni, tuttu jo heille, jo pitäis mennä väljemmille teille.
Kalle sanoi: "säästetäänpäs rinkelin loppu, ettei tule nälän kanssa sellainen hoppu.
Kenties menee matkallamme päivä tai kaksi, ei pulla ole silloin hullummaksi."
Vaan kun kille kallen kanssa maantietä astui, alkoi sade suuri ja poikaraukat kastui.
Olo oli nolo ja he tuumivat että, kai niskaan tuli tarpeeksi jo vettä.
Silloin sanoi kille, että kuulehan kalle, mennään joku toinen kerta vasta maailmalle.
Enkä ole lainkaan sitä varma mä vaikka, ois kotipiha kaikkein paras paikka.