Mä rakensin linnan
Niin korkean hienon
Hiekasta muovailin
Valmiiksi sain
Oi kerrohan äiti
Kun linnaani katson
Säilyy miks kauneus
Hetkisen vain
Oi pienoinen tiedäthän
Kuinka tuo kaunis
Maan kukkanen kuihtuu
Ja pois häviää
Kun tehtävä kukkasen
Pienen on valmis
Poistuu ja kauneus
Muistoihin jää
Myös sellaista asiaa
Toisinaan mietin
Sillon kun leikin
Oon onnellinen
Pikkulintusen pensaasta
Kuolleena löysin
Tunnetta tuota mä
Ymmärrä en
On lapseni kaikilla
Tunnetta monta
On pelokas
Väsynyt
Onnellinen
Kun hautasit lintusta
Niin viatonta
Nimi tuon tunteen
On surulinen
Oi kerrohan äiti kun yksin mä kuljen
Kerhoon tai kouluun tai minnekkä vaan
Jos pelkoa ja yksinäisyyttäkin tunnen
Kuka mua silloinkin käy auttamaan
On totta et aina ei äitikään ehdi
Kun lapseni hädässä on avuton
Vaan kerronpa sinulle lapseni pieni
Sinulla suojelusenkeli on