Jo kohta kolme vuotta aurinko on paistanut
On ihmiskunnassa kai helpon saaliin haistanut
Ja nujerretut madot maassa matelee
Hiki roiskuu joka suuntaan vaikkei mitään tee
Kädet yhteen ristityt tavoittaa taivasta
Jos rukous voisi päästää korvennuksen vaivasta?
Keltanaama, mustamieli - mitä aikoo se?
Kohta polttaa koko kauniin pallon karrelle
Nyt pakastearkut on kysyttyä tavaraa
Voi sellaisessa punanaama hetken huoahtaa
Vaan rakastaan, jos rakastaja koettaa koskettaa
Niin molemmainen, mies ja nainen, palovammat saa
Viikon verran järven veessä vilvoiteltuaan
Veli tuli pois, kun vesi alkoi kiehumaan
On armottomuus auringon kuin hunni Attilan
Se polttaa maan ja mereen lykkää kuuman kattilan
♪
Meitä suuremmat
Voimat lukevat
Iltasadut ja nukahtavat
Me emme voi nukahtaa
Aurinko on nyt
Meille kylään jäänyt
Eikä suostukaan poistumaan
Aurinko valaisee
Pimeän maan
Pimeän maan
Ei varjoa tai suojapaikkaa yhdellekään jää
Kun pieninkin kipinä metsäpalot sytyttää
Jättimäisten kokkotulten seassa massa
Sokeana kompuroi kuin savusaunassa
Ei uuden jääkauden tulokaan uhka olla vois
Jos toivoo nyt vain pääsevänsä kiukaan päältä pois
Joku hätäpäissään pihakaivoon sukeltaa
Rutikuivan kaivon pohjaan kallo halkeaa
♪
Meitä suuremmat
Voimat lukevat
Iltasadut ja nukahtavat
Me emme voi nukahtaa
Aurinko on nyt
Meille kylään jäänyt
Eikä suostukaan poistumaan
Aurinko valaisee
Pimeän maan
Pimeän maan