Pakenen taas sunnuntaita,
Se roikkuu kiinni mun lahkeista,
Ja koko jengi kans.
Ohjelmaa tuskin näkee ruoan hajussa.
Tietäispä tuo lapsikuoro,
Aion jättää ne ahdinkoon.
Voi sitä huutoa, murhetta
Jonka näen silmälaseista.
Olen suuren isän poika,
Enkä osaa olla mitään muuta.
Älkää siis huutako mulle,
Antakaa mun olla mikä oon.
Olen suuren isän poika,
Enkä osaa tehdä mitään hommaa
Ennenkuin oon päässyt eroon
Niistä jotka ahdistavat mua.
Pakenen taas merenrantaan,
Nään kolme naikkosta pissalla.
Ja silloin aurinko painuu jo
Lahden taakse pengervitikkoon.
Naisistakin tulee harmi,
Ne alkaa käydä niin riettaiksi
Ett' joudun poistumaan autosta
Ennenkuin oon juhlatalossa.
Olen suuren isän poika,
Enkä osaa olla mitään muuta.
Älkää siis vittuilko mulle,
Antakaa mun mennä mihin meen.
Olen suuren isän poika,
Enkä mikään säälittävä koira
Jolle te voisitte kostaa naiselliset turhautumanne.
Tasainen maa, olen varma
Ett' täällä keskellä kuumuutta
On jotain valtavaa; tehtaita kauempana taivaanrajassa.
Taivas ja maa, teräsaitaa,
Niin kauas kuin jaksaa katsella.
Se näyttää hienolta:
Korsika, kasvot bussin tuulilasissa.
Olen suuren isän poika,
Enkä osaa olla mitään muuta.
Älkää siis luulkokaan tietävänne
Mihin olen menossa.
Olen suuren isän poika,
Enkä minä tahdo ketään muita,
Vaikka en voi olla varma onko mua olemassakaan.