Honkien humina hiljeni täysin Kun kaikki puut kaadettiin Mäyrät ne alkoi Mäyrät alkoi vilkuilemaan Toisiinsa, ja suunnitella siirtymistä Vieraisiin, kaukaisiin maisemiin ♪ Missä voi makailla metsäsika Kun sen kotimetsät noin vain kaltataan? Pakko on jättää periferia Ja suksia sinne sivistyksen maailmaan Nyt mäyräkansan käpykaarti Ottaa ruuan, mistä vain sen ikinä saa Tuo metsänkaatajan kelohonkamökki Siintää niiden silmiin tuolta mäen takaa ♪ Siniristilippujen lippusiimat Tiluksia ympäröi Ei mäyrät niistä piittaa. ne kintaalla viittaa Ja jotakin sieltä söi ♪ Kuka on ihminen, kuka elukka? Vaikea sanoa. Kuka sellaista voi tietää? Sen vain me tiedämme, että armopaloja Ja ainaisia koiranilmoja Harva meistä saattaa sietää ♪ Nyt isäntä tuskailee tappioitaan Hetkisessä harmaantuu tuo kuumapää Vaan jollei hyväänsä toisille jaa Helposti voi kaiken hyvän menettää No, saako niitä kaikkia hengiltä Vaikka hankkis kuuman konepistoolin? Ne lisääntyy kuin jänikset konsanaan Vaikka mäyräelukoita ovatkin ♪ Jollei niistä muuten päästä, pellot poltetaan Niin navettakin paloi kivijalkaan, isäntä mukanaan Nyt mäyrät käyvät pöytään tuossa talossa, jossa Kaikki on kuin muinoin kotona Kuusamossa ♪ Kuka on ihminen, kuka elukka? Vaikea sanoa. Kuka sellaista voi tietää? Sen vain me tiedämme, että armopaloja Ja ainaisia koiranilmoja Harva meistä saattaa sietää Kuka on ihminen, kuka elukka? Vaikea sanoa. Kuka sellaista voi tietää? Sen vain me tiedämme, että armopaloja Ja ainaisia koiranilmoja Harva meistä saattaa sietää Harva niitä saattaa sietää Harva niitä saattaa sietää