Se matkaili mieleeni ja pesi sydämeeni
Ja kun sen huomasin, totesin, hyvä niin
Vaan pian se oli poissa ja laskettiin viikoissa
Kun mielenrauhan rippeitä metsästeltiin
Niin etsintänsä aloin hädässä juoksujaloin
Vaan enpä ollut ainoa milläkään main
Kun metsästäjää monta, metsästi hahmotonta
Niin tyhjin käsin minäkin palata sain, kyselin vain:
Eikö kiusa riitä, ehkei riitä kukaties?
Kuka päättää siitä? Ystävä vai vihamies?
Usein tuntuu, ettei siitä ota selvää
Kuinka monta miljoonaa kertaa
Nimeesi niin turhaan huusinkaan
Toivo
Joskus seinälle puhuessani
Parempia vastauksia saan
Toivo
Silti en voi muutenkaan elää
Turvaan sinuun aina uudestaan
Toivo
Täällä on paljon tarpeettomuutta
Mutta yhtä aina tarvitaan
Toivo
Toivo
Toivo
Kun taivaankaaren alla taas loisti kaikkialla
Niin aloin luottaa jokaisiin huomisiin
Ei riemun rajat riitä, kun heijastuksia siitä
Tarttuu luontoon ja luontokappaleisiin
Ja minne ei valo yllä myös sinne yltää kyllä
Niin kuin ei mikään muu täällä matkata voi
Vaikka on kuussa käyty, ei maassa tyhjä täyty
Jollei työn taustalla toivon sävelet soi, iloa ilakoi
Ja jos kituutatkin leivällä ja vedellä
Piiskat perässäsi, epäusko edellä
Mätkii naamatauluun, toivo laulaa laulun:
Niille, joilla ei ole ketään
Jonka kanssa jakaa murhettaan
Toivo
Niille, jotka merille mieli
Mutta jäivät luo kahluualtaan
Toivo
Niille, joiden usko jo horjui
Pyhään hyvyyteen ja Jumalaan
Toivo
Täällä on paljon tarpeettomuutta
Mutta yhtä aina tarvitaan
Toivo
Toivo
Toivo
Toivo
Toivo
Toivo
Toivo
Toivo