Lapsena jo rikkauksia maan ihailen
Voikukkien pellossa kahlailen
Syksy kun sai, opetti opettajaa
Ne on rikkoja vaan, viisas viikatteellaan
Käy ne lakoamaan
♪
Oli opettaja vanha, vaan ei viisas todellakaan
Vain yhteen malliin meitä käskettiin toimimaan
Päätin tehdä kaiken juuri toisinpäin
Ja niinpä mä jäin vain laulujen lankoja loimimaan
Sillä epäilin käskyyn piilotetun orjan arjen harmaan
Joka muille tuottaa turvan, harhan varmaankin
Siellä valtatiellä on selkeää, soi se viisaiden ääni
Ja samat sävelet kellossa, samat sävelet kellossaan
Moni sinne meni ja sinne jää, mutta mä pidän pääni
Ja elän yhä kuin pellossa, mä elän yhä kuin pellossa
Moni täällä elä ei, on vaivoin vain elossa
Herran huoli se on tai pimeämpi jossain
Minut kitkeä he koittavat ja maatumaan kehottaa, mutta
Rikka vain elellä rehottaa
Sillä tiedän tänne haudatun koiran ja sitäkin kansaa
Jolla kaidan polun kulku oli ansa
Siellä valtatiellä on selkeää, soi se viisaiden ääni
Ja samat sävelet kellossa, samat sävelet kellossaan
Moni sinne meni ja sinne jää, mutta mä pidän pääni
Ja elän yhä kuin pellossa, mä elän yhä kuin pellossa
(Se elää yhä kuin pellossa)
Päivieni avaruuksia arvostaen
Siksi kai niin vankiloita vierastan
Minne vain näin muotoutuvan sellaisen
Edes pysähdy en, pellolle painelen
Vartijat väistäen
Siellä valtatiellä on selkeää
Samat sävelet kellossa, samat sävelet kellossaan
Moni sinne meni ja sinne jää
Mä elän yhä kuin pellossa, mä elän yhä kuin pellossa