Nuo käsivarret saa
Kannattaa heikompaa,
Jos ei se yksin selviydy,
Ja synnit varjostaa
Taas kotipihan puutarhaa.
Kuunnelkaa!
Jokirannassa tammi, johon köytetty on
Vene vaivalla vuoltu: se on korvaamaton.
Kun on hetkesi tullut, mieli kirkkaana käy,
Laske veneesi veteen, vaikka ketään ei näy.
Anna virran viedä mennessään.
Se oli valhetta:
Et nähnyt minua,
Vaan näit sen mitä halusit
Ja uskoit kuvia,
Harhoja silmät kirkkaana.
Katselkaa!
Jos suunnitelman saan
Valmiiksi ajallaan,
Ei voi se meitä hylätä
Ja jättää suremaan
Rannalle kauas pohjolaan.
Askatkaa
Jokirannassa tammi, johon köytetty on
Vene vaivalla vuoltu: se on korvaamaton.
Kun on hetkesi tullut, mieli kirkkaana käy,
Laske veneesi veteen, vaikka ketään ei näy.
Anna virran viedä mennessään.
Ja kun tuo aika on,
En yhtään epäröi.
Kun kuulen mustarastaan
Huilun mulle soittavan,
Pääni painan alaspäin.
Uskon näin.
Jokirannassa tammi, johon köytetty on
Vene vaivalla vuoltu: se on korvaamaton.
Kun on hetkesi tullut, mieli kirkkaana käy,
Laske veneesi veteen, vaikka ketään ei näy.
Anna virran viedä.
Jokirannassa tammi, johon köytetty on
Vene vaivalla vuoltu: se on korvaamaton.
Kun on hetkesi tullut, mieli kirkkaana käy,
Laske veneesi veteen, vaikka ketään ei näy.
Anna virran viedä mennessään.
Anna virran viedä mennessään.