Aikaa sitten tänne tultiin,
Monet kannaksen jäi multiin.
Karjavaunut kansan rippeet tänne toi.
Hämeen hiljaisilla mailla
Asiat on sillä lailla,
Nää mein rallit, ettei vanhal viisii soi.
Seudut vieraat, tavat uudet.
Nielty on jo katkeruudet,
Vaikk' en menneestä vois mitään unohtaa.
Sulle kertoa voin sen nyt,
Yötäkään ei ole mennyt,
Etten unissain ois nähnyt Karjalaa.
Ystäväni, muistathan
Liplatuksen Laatokan?
Laineet lempeämmin laulella ei vois.
Ystäväni, muistathan
Rannat rakkaat Antrean?
Tienoot, talot, korpisalot Karjalan.
Kekinniemen, Kuparsaaren,
Vuoksen yllä sateenkaaren.
Ne mä muistan niin, ja paljon muutakin.
Sitä toiset tiedä eivät,
Kuinka paljon meiltä veivät.
Kaipaan kotia, sen pihapuutakin.
Ystäväni, muistathan
Liplatuksen Laatokan?
Laineet lempeämmin laulella ei vois.
Ystäväni, muistathan
Rannat rakkaat Antrean?
Tienoot, talot, korpisalot Karjalan.
Kuka ties mä kerran palaan
Käkisalmeen, Sortavalaan.
Siitä selviäisin, miettimään vain jään.
Katsoa nyt, kuinka kestäis,
Kyyneleensä miten estäis,
Kotiseudut Antrean jos vielä nään?
Ystäväni, muistathan
Liplatuksen Laatokan?
Laineet lempeämmin laulella ei vois.
Ystäväni, muistathan
Rannat rakkaat Antrean?
Tienoot, talot, korpisalot Karjalan.
Ystäväni, muistathan
Liplatuksen Laatokan?
Laineet lempeämmin laulella ei vois.
Ystäväni, muistathan
Rannat rakkaat Antrean?
Tienoot, talot, korpisalot Karjalan.