Mielen lampeus palaa, muruina maahan hajoaa
Piina mieltäni halaa, saattaa yöhön pahimpaan
Tukahdun pahaan liemeen, järki katoaa viereen
Enkä löydä paikkaa enään, josta sen löytäisin
Kuolema tulisi siunauksena jos se häivyttäisi kaikki muistoni
Olen vain hauras lammas, kaaoksen pyhätön holveissa
Elämän halutoa ja lohduton, epätoivon täyttämä mieleni
On varjoni yhtä pimeyden kanssa, näin mieleni vajoaa hulluuteen
Kylma on mieli, ihmisen kieli, kuoleman edessä kastettujen
Huuta maailma itsesäälissään, kattoransa vain sairas kuu
Julma on mieli, eloton kieli, kuoleman edessä siunattujen
Huuta maailma palaessaan, kadottaessaa valtansa
Silmät sidottuina ette voi nähää totuutta,
Toivon kamein messu on vain kuuroille
Ihmissaastan pelastajan tyhjä opetus
On vain rumän skeisiia kätketty valhe
Nyt henget minua kiittää, sielun raivolla sättää
Kuinka vihaankaan nyt tätä maailmaa, sen haraita lupauksia
Olen olematon riistetty orja, sen kahleet polttavat
Kuinka nyt tahdonkaan tappaa, nyt kaiken hyvän hautaan
Kylmyys jo vierii, ihmisten mieliin, mielipuolten edessä kastettujen
Hajoaa maailma inseperokseen, kattonansa vain sairas mieli
Julmuus jo vierii, elotomiin kieliin, mielipuolten edessä siunattujen
Hajoaa maailmankaikeus aikaan, perttonansa tuhkaa vain
Tiedottomuudesta ei pelkomme kuole, kuolevaisen häpeä se on
Harhaa kaikki tietomme on, kaikkeas halajaa suurimman totuaden
Kaaokseri mailla ihmismieli järkkyy, alentaa kärsivät murhatöihin
Lopulta kaikki me kohtsamme rajalla kahden kuolevan maailman
Minä tiesin sen, ja tiedän edelleenkin sen,
Täähä kukaan selviydy ei
Ilhunissaastan julma oikeutettu loppu
Roudollisen kävityksen kvinen ikuisuus
Eivät koskaan sielumme rauhaa saa,
On jöljellä vielä kokonainen loputtomuus
Sen valon ja kaoottisuuden koemme,
Kan tujikkasta nousee totuus