Kun muisto on jo hautautunut
Ja puheet puhtaudesta kiiltävät
Täyttää saa maailma tyhjiön
Kun kurjuus on jo huuhtoutunut
Ja totuus ilman silminnäkijää
Joutuin heittää ensimmäisen kiven
Synnitön
Kestää, kestää, kestää rauha oman aikansa
Kun sovun maaperän kylvää eripuralla
Niin kai on, että virheet on tehtävä itse
Ja menneen oppi menee perille
Luodin kanssa yhtä matkaa
Hiljaisuus ei koskaan kestä kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun itsensä rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
Sukupolvi kahden välissä
Yön mustuus vain muistin leski
Valmiina uusiin naimisiin
Kun hiljaisuus kutsuu luokseen
Jonkun joka ei näe enää
Lain ja mielivallan rajaa
Hänen, hänen, hänen pian on kaikki valta
Kun paha maan perii kansan kustannuksella
Niin kai on, että virheet on tehtävä itse
Ja menneen oppi menee perille luodin kanssa yhtä matkaa
Jos silloinkaan
Hiljaisuus ei koskaan kestä kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun itsensä rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
Sukupolvi kahden välissä
Yön mustuus vain muistin leski
Valmiina uusiin naimisiin
♪
Haluaisin uskoa
Mut kaikki loppuu aikanaan
Taivas sinertää (Haluaisin uskoa)
Ei sitä mikään voisi pimentää (Mut kaikki loppuu aikanaan)
Kun kauhunhuudot vaimenee, uutta vihaa kylvämme
Kun uusi sivu käännetään, vanhat irti revimme
Kun ylpeydessä kylvemme, pahuutemme kiistämme
Ikävyydet hyvään piiloon, kuilun pohjaan heitetään
Niiden luo ei tietä tehdä
Muttei liioin sieltä pois
Vaikka kaikki kaiut ovat poissa
Hiljaisuus ei koskaan kestä