Kun aavehet mieltäsi ahdistaa
Niin lemmi ja aavehet haihtuu
Kun murheet sun sielusi mustaks saa
Niin lemmi ja iloks ne vaihtuu
Ja jos sua häpäisee vihamies
Niin lemmellä katko sen kaunan ies
Ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
Kuin itseään hävennyt ois
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
Ja ilma ja ihmismieli
Kas, povet se aukovi paatuneet
Se rungot nostavi maatuneet
Ja kutovi lehtihin, kukkasiin
Ja uusihin unelmiin
Ken yhtä ihmistä rakastaa
Se kaikkia rakastaapi
Ken kerran itsensä unhoittaa
Se unten onnen saapi
Ken kerran itse on onnellinen
Se tahtoisi onnehen jokaisen
Ja antaa ja antaa ja antaa vaan
Oman onnensa aarteistaan
Ei paha ole kenkään ihminen
Vaan toinen on heikompi toista
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen
Vaikk' ei aina esille loista
Kas hymy jo puoli on hyvettä
Ja itkeä ei voi ilkeä
Mis' ihmiset tuntevat tuntehin
Siel lähell' on Jumalakin
Ken yhtä ihmistä rakastaa
Se kaikkia rakastaapi
Ken kerran itsensä unhoittaa
Se unten onnen saapi
Ken kerran itse on onnellinen
Se tahtoisi onnehen jokaisen
Ja antaa ja antaa ja antaa vaan
Oman onnensa aarteistaan
Oi, onnellinen joka herättää
Niitä voimia hyviä voisi
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää
Niin ette niin kovat oisi
Miks emme me kaikki yhtyä vois
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa
Niin suuri, suuri on maa
Niin suuri, suuri on maa
Niin suuri, suuri on maa
Niin suuri, suuri on maa