Ei kuolemaan voi varautua, sanotaan
Joku joka aina oli, vaa katoaa
Meil oli eri veljet eri perheet
Mut sama puisto se teki meist ku veriveljen
Maailma auki, veri suonissa poltteli
Kantapään kaut opittiin mist vanhemmat varoitteli
Sä et vaa oppinu ja pahaa teki seura, ku sä jahtasit äärimmäistä reunaa
Veljeni vartija syystkin vähä huolissaan ku lopuks sua ei enää nähny ku kuosissaan
Mä vaa katsoin ku sun levottomuus kasvoi, kunnes mun oli pakko kääntää pää
Pysyin mukana nii kauan ku vaa voin ja nyt me ei enää nähdäkään
Oon pahoillani jos oot kaukana nyt mut missä ootki toivon et oot rauhassa nyt
Kun hetkeks pysähdyn ja sua aattelen
Silloin tahtoisin mä uskoo taivaaseen
Ja mä pysähdyn ja sua muistelen
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen
Ooo-ooo
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen
Ooo-ooo
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen
...
Oon vettä virrannu sen jälkeen kun sä lähit
Välil vaikee uskoo todeks sitä mitä kävi
Ihan ku hetki sitten oltas poljettu rannalle iskurepliikkei susannalle
Nii, siin me oltiin samanlaisii jopa koitettiin pokaa samaa mimmii samal lainil
Kaiken uutuudenviehätys ja haippi pikku laitamyötäsessä kuninkaita kaikki
Ylivoiman edessä selät vasten seinää
Ei kaverii koskaan jätetty meillä
Mä vaa en voinu kulkee samaa reittii, joka sut lopulta mukanaan veikin
Nyt tuntuu tyhjiltä puistot tääl
Ja vaik sä lähdit nii muistot jää
Eikä mikään oo sua uhkaamas nyt, missä ootkin mä toivon et oot turvassa nyt
Kun hetkeks pysähdyn ja sua aattelen
Silloin tahtoisin mä uskoo taivaaseen
Ja mä pysähdyn ja sua muistelen
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen
Ooo-ooo
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen
Ooo-ooo
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen
Kun hetkeks pysähdyn ja sua aattelen
Silloin tahtoisin mä uskoo taivaaseen
Ja mä pysähdyn ja sua muistelen
Silloin pienen hetken uskon taivaaseen