Monii lähelt piti tilanteit
En osaa kasaa tukipilareit
Sydän täynnä tuskaa, tekis mieli huutaa
Muttei äänt tuu, kun suun avaan
Ilmeist ei voi päätellä mitään
Koska tunteet käännetään sisään
Sydän täynnä tuskaa, tekis mieli huutaa
Muttei äänt tuu ku suun avaan
Se loppuu tänään, täytyy voittaa nää paniikkihäiriöt
Taas sängyssä makaan paskana ja näin täysin itteeni laiminlyön
Täytyy hengittää, painan käden mun sydämelle, et mä tunnen sen
Se hakkaa, siit tiedän et elän, ku kuulen sen
Onks normaalii? Onks tää tälläkin kertaa vain kohtauksii
Onks vaa niin vai täytyyks mun lääkäriin jälleen soittaa siit
Onks tää niit hetkii ku tyhjää va potkaisin, tost vaa siis
Rintaani sydän vain poksahti tai sit vaan tuuperrun portaisiin
Tää alkoi jo vuosii sit, Elämä lapselle -konsertis
Just ennen lavalle menoo, mä melkein oksensin kuin kuristusotteessa olisin
Enkä tienny, et miks näin kokisin, kun en o edes mikään noviisi
Oli satoja keikkoi jo takana, mut yhtäkkii verhon takana vain rohisin
Vaik se meni sit ohikin, pian entistä enemmän oireilin
Olis ollut vaa esiintymistilanteist kiinni, olis tullut kai toimeenkin
Mut kaupaskäynti kävi haastavaks, palaverit muuttu mun helvetiks
Mut kauheimpii olikin ne aamuyöt, kun mä heräsin
Monii lähelt piti tilanteit
En osaa kasaa tukipilareit
Sydän täynnä tuskaa, tekis mieli huutaa
Muttei äänt tuu, kun suun avaan
Ilmeist ei voi päätellä mitään
Koska tunteet käännetään sisään
Sydän täynnä tuskaa, tekis mieli huutaa
Muttei äänt tuu ku suun avaan
Flunssa voi iskeä päivässä, mut oikee uhka ei varoita
Se voi kasvaa sisälläs pitkään ja voi olla myöhäistä, vaik tajuut ajoissa
Se muuttaa sut tavoilla, joita ei pysty kuvailla sanoilla
Mut nyt se, mikä oli ennen arkee, on kaikkea sitä, mikä täyttää sut valolla
Nyt kun tunnen sen nahoissa, ei tarvitse olla siit pahoillaan
Täytyy nähdä tulevaisuus avoinna ja täyttää se taistelutahdolla
Vaik on yleinen sanonta: ei voi sattuu, jos ei tuu verta
Kun tää iskee omalle kohdalle, nii sanoo sen viimeisen kerran
Joka päivä nolottaa, mietin onks mun huolet ees oikeita
Tää yhteiskunta vain opettaa, et mul ei o edes mitään ongelmaa
Ja mä todella... hyväksyin sen omalla kohdalla
Kunnes päivittäin sain näitä shokkeja, jotka vaa ruokki mun pelkoo, et romahdan
Ensimmäinen askel parempaan on lakata olemasta sokee
Myöntää, et en o okei ja muutos voi viimein käydä toteen
Vaik nää paniikkikohtaukset on oikeit, vaik tää kaikki ruokkii mun oireit
Jaksan pysyy vahvan ja toiveikkaana, et kaikki menee viel oikein
Monii lähelt piti tilanteit
En osaa kasaa tukipilareit
Sydän täynnä tuskaa, tekis mieli huutaa
Muttei äänt tuu, kun suun avaan
Ilmeist ei voi päätellä mitään
Koska tunteet käännetään sisään
Sydän täynnä tuskaa, tekis mieli huutaa
Muttei äänt tuu ku suun avaan