Päivästä toiseen kaikki on arvoitusta. Onko tää elämä sittenkin vain harjoitusta? Ja vaikka mua sattuu, en tahdo sitä näyttää. Vain jos mä lähden annan paikkani täyttää. Mut mua pelottaa. Halleluja taas lauletaan, mut istun hiljaa vaan. Kun mut täältä pois saatellaan, tunnen ilman, veden ja maan. Mut mitä jos kuolen ennen kuin mä kaiken nään. Aikani kiitää halki tuhannen sään, onko siellä ketään. Halleluja. Halleluja. Hän kantoi puolestamme sairaudet, lukee isoin kirjaimin. Jos se pitäis paikkansa, kai nyt ilosta maksaisin. Kun iäisyys kutsuu, pitäis nöyrästi poistuu. Mut päivästä toiseen nyt mun sisälläin toistuu: Ja mua pelottaa. Halleluja taas lauletaan, mut istun hiljaa vaan. Kun mut täältä pois saatellaan, tunnen ilman, veden ja maan. Mut mitä jos kuolen ennen kuin mä kaiken nään. Aikani kiitää halki tuhannen sään, onko siellä ketään. Halleluja taas lauletaan, mut istun hiljaa vaan. Kun mut täältä pois saatellaan, tunnen ilman, veden ja maan. Mut mitä jos kuolen ennen, kuin mä kaiken nään. Aikani kiitää halki tuhannen sään, onko siellä ketään. Halleluja. Halleluja. Halleluja. Halleluja