On lehmät lentäneet lautasilta taivaaseen Ei kukaan karsinassa huuda enää On kukat kukkineet, ei piipun suita tukkineet Ei kukaan kyltin kanssa marssi enää Ja hädän keskellä on helppo kiivetä, Jumalan selkään Mut selän takana on aina hiljaista, mitä nyt pelkään? Jos kerran kuussa joku käynyt on Ei rauha maassa ole mahdoton En tartu vielä lippuun valkoiseen Voi valo tulla maahan varjoiseen Me rukoilemme, me turhaudumme Me tahdomme rauhan, me epäilemme Jos kerran kuussa joku käynyt on Ei rauha maassakaan oo mahdoton Ja otamme maailman suurimman askeleen Rauhan mereen On naiset itkeneet, kaiken vihan kitkeneet Mut kipu sisältä ei poistu enää Ei miehet muuttuneet, kai historiaan juuttuneet Isältä pojalle nuo muistot elää Taistelut, tantereet, kaikki sulat mantereet Pahinta kai pelkään Ei jaksa sotia, rakennan kotia Himalajan selkään Jos kerran kuussa joku käynyt on Ei rauha maassa ole mahdoton En tartu vielä lippuun valkoiseen Voi valo tulla maahan varjoiseen Me rukoilemme, me turhaudumme Me tahdomme rauhan, me epäilemme Jos kerran kuussa joku käynyt on Ei rauha maassakaan oo mahdoton Ja otamme maailman suurimman askeleen Rauhan mereen Jos kerran kuussa joku käynyt on Ei rauha maassa ole mahdoton En tartu vielä lippuun valkoiseen Voi valo tulla maahan varjoiseen Me rukoilemme, me turhaudumme Me tahdomme rauhan, me epäilemme Jos kerran kuussa joku käynyt on Ei rauha maassakaan oo mahdoton Ja otamme maailman suurimman askeleen Rauhan mereen