Aamuyöstä laukun pakkasin ja lensin Afrikkaan Taakse katsomatta, punaista maata kulkemaan Silti maailman tuolla puolen mulle paikka pöytään katetaan Ja huuruisessa ikkunassa tutut kasvot odottaa Sinä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista On haalistuneet kasvot valokuvassa Näkyy pieni hahmo pihan portilla Kävelevän kotiin Varpaitteni välissä mä tunsin meren suolaisen Ja jokaisilta kasvoilta luulin löytäneeni läheisen Ja yöllä sillä lämpimällä hiekkarannalla Mietin, näyttääkö vanhat kotikulmat vielä samalta Ja muistaako ne mua Sinä iltana... Vaikka näkis suurimman vesiputouksen Sen juurella kaupungin kultaisen On onni todellista vasta kun jakaa sen Ja tänä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista On haalistuuneet kasvot valokuvassa Näkyy pieni hahmo pihan portilla Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu Takkatulen loimu silmiin heijastuu Näkyy pieni hahmo teidän ovella Mä olen tullut kotiin Mä olen tullut kotiin Seuraavana aamuna mä hiivin alakertaan uinuvaan Katan hiljaa pöydän, hyräillen jään muita oottamaan On mulla sielu levoton ja seikkailijan pää Silti tänä aamuna laukku pakkaamatta jää