Mä ilmestyn kuin tyhjästä, Kun tuulet päättää kääntyä Ja ummet lammet puhun itsestäin. Mun mieleen ei ees juolahda Et voisin hiljaa kuunnella Mitä sulle kuuluu ystäväin. Jonnekin Aina kiirehdin Soittaisin, Mutta harvoin ehdin Ystäväin, ystäväin Toivon etten saapunut liian myöhään. Ystäväin, ystäväin. Miksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää. En vastaile sun viesteihin Tai lettukesti kutsuihin, Kun koitat meille aikaa järjestää. Ja sitten kerran vuodessa, Kun päätän olla paikalla Taas tuittuilen, kun mörkö nälissään. Jonnekin Aina kiirehdin Soittaisin, Mutta harvoin ehdin. Ystäväin, ystäväin Toivon etten saapunut liian myöhään. Ystäväin, ystäväin. Miksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää. Voisko se kysyä tätä uudestaan? Tää tulis samantien sitä tapaamaan. Nää olis molemmat keinutuoleissaan, Pieniä ihania jotka leikkis vanhaa. Ystäväin, ystäväin Toivon etten saapunut liian myöhään. Ystäväin, ystäväin Miksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää.