Vaikka pyytämättä saavuit, vaikka kutsunut sua en Tullessasi muutit kaiken, mä hapuilen Lähdin kanssas yhtä matkaa Tätä tietä kulkemaan Vaik en edes tiedä suntaa, tai osaanko ollenkaan Vierelläsi, lähelläsi, hellien sua siiven alla Hennoin voimin vahvimpana, sinne sinua vailla Eksyn metsään, hukun sumuun, varmaan törmään kallioon Jyrkänteeltä syöksyn alas, oleellista ilman oon Kätken sut turvaan sydämeeni, askeleitas varjelen Ja kun on aikamme, päästän irti, mutta koskaan lähde en Koska sinä olet minun, niin kuin minä olen sun Ilman sinua mut nielevät aallot Ilman sua hukun Osaan huutaa hiljaa etten untas hajota. (aa-aa-aa) Pystyn kantamaan sut turvaan Pahan en anna kajota Sun pintaan tai sun sydämeen, sulle maailman mä teen Näistä hauraista, palasista, näistä mitkä mulla on Näistä pienistä ja ainoista, näistä mitkä mulla on