Korkokengissään yli sillan kulkee Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu Kaulassa merkki: syyllinen Käsivartta koristaa arvet toisten öiden Pakoa täältä kaivertaa Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa Ja se yksin täytyy kantaa Liinoihin kääriä, parantaa Se yksin täytyy kantaa Liinoihin kääriä, parantaa Kolme päivää aikaa on päättää Yhä tuntee sen pojan sisällään Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin Syvemmälle kuin ennen pakenee Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa Ja se yksin täytyy kantaa Haavat liinoihin kääriä, parantaa Se yksin täytyy kantaa Haavat liinoihin kääriä parantaa Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa Sormellaan siihen piirtää Silmät, nenän ja suun siihen piirtää Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa Arvet yksin täytyy kantaa Liinoihin kääriä, parantaa Hänet yksin aikoo kantaa Halki näiden öiden keinuttaa Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään Mytty raivoisaa voimaa Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan Ikkunasta yötä vasten heijastuu