Hän vaeltaa läpi kaupungin Hän silmin pimein etsii, ei löydä vain Kun ruumiinsa on tulessa Hän kekäleitä kasaa syliinsä Ja polte, joka sieluansa korventaa Se on vain, vain rakkaus Ja polte, joka sieluansa korventaa Se on vain, vain rakkaus Se on vain, vain rakkaus Hän kuuntelee vain varjoja Ja nälkänsä hän unelmillaan sammuttaa Jos kaipaus on myrkkyä Hän pimeydestä siihen sukeltaa Ja polte, joka sieluansa korventaa Se on vain, vain rakkaus Ja polte, joka sieluansa korventaa Se on vain, vain rakkaus Se on vain, vain rakkaus Hän tähtiyötä katselee Ja kuulee, näkee kaiken, minkä nähdä voi Kun hiljaisuus on erämaa Se mykän huudon jostain parkaisee Ja polte, joka sieluansa korventaa Se on vain, vain rakkaus Ja polte, joka sieluansa korventaa Se on vain, vain rakkaus Se on vain, vain rakkaus Se on vain, vain rakkaus