Ovella lapsi, miten säälittävä Kauppaa kevätpörriäistä Se teitittelee ja se sanoo päivää Tiskit haisee mua hävettää Mä luulin aika ikävän syö Ja toivo epätoivoni lyö Mä luulin päättyy jokainen yö Valonsäteisiin Mut se ei olekaan niin ♪ Mul ei oo rahaa, lapsi menee Eteinen kasvaa ja pienenee Melkein huudan sen takaisin Mä olen hullu ja mä oon sekaisin Mä luulin aina jotakin jää Jota ei pysty hävittämään Edes silloinkaan repimään Kun sanoo näkemiin Mut se ei olekaan niin ♪ Ja ulkona jossain oot sinä ja uus Kireä teennäinen valoisuus Mä olen verta, mä oon välivaltaa Mä haluan huutaa ja satuttaa Mä luulin, että viha väsyy Suru sammuu tai himmentyy Mä luulin että kipu häipyy Menee kadoksiin Mut se ei olekaan niin Mä luulin että hallitsen tän Mun mielen ja mun elämän Joo, mä luulin että sinä ja hän Jäätte unohduksiin Mut se ei olekaan niin Se ei olekaan niin Se ei olekaan niin Se ei olekaan niin