Sus oli aina jotai erikoista
Ku oisit karannu satukirjoista
Ja tänne vaan eksynyt
Ekan keskustelun jälkeen en arvannut näin
Et käännät maailmani nurinkurin väärinpäin
Sitä taidetaan rakkaudeks kutsua
Ylpeästi ulkopuolinen mut samalla niin tavoittamattoman surullinen
Vaik Disneyn kasvattama olenkin
Niin mun on vaikee uskoa onnellisiin loppuihin
Mut se on niin traagista, ettei toista voi pelastaa
Mä kyllä sun kipusi ottaisin, mut et luovu siit vaikka pyytäisin
Haluun viedä sut katsomaan, kun kevät kukkaan puhkeaa
Mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27
27
27
Tänä vuonna 27, asiat vähemmän paremmin ymmärrän
Ja aina enemmän pelkään
Tää hankala terapiasukupolvi, neuroottinen mieli, sydän lukittuna jossain holvis
Päällä panssarilasi, en kaipaa apuasi
Ihmekkös et ihmiset sairastuu
Kielen päälle nappi uus ja todellisuus on yksinäisempää
Ku paha uni
Mut se on niin traagista, ettei toista voi pelastaa
Mä kyllä sun kipusi ottaisin, mut et luovu siit vaikka pyytäisin
Haluun viedä sut katsomaan, kun kevät kukkaan puhkeaa
Mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27
27
♪
Kaiken jälkeen kuitenkin heräsit aamuun tänäänkin
Ei ulkoo kukaan koskaan nää mikä myrskysää on sisällä pään
Mut onnittele itseäs, sä oot täällä, sä oot olemassa maan päällä
Pidäthän sun lupauksesta kii - puhalla ne kynttilät ku täytät kakskasi
Mut se on niin traagista, ettei toista voi pelastaa
Mä kyllä sun kipusi ottaisin, mut et luovu siit vaikka pyytäisin
Haluun viedä sut katsomaan, kun kevät kukkaan puhkeaa
Mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27
27
27