Mä tiedän nuoren naisen, joka sängyn pohjalla
Lenus kahta päivää vajaat kuusi kuukautta.
Tuijotteli seiniin ja kahlas netissä
Vajos outoon uneen vaikka oli hereillä.
Psykoosista selvittyään käski itseään
Maailma on avoin, etkä tahdo hämärään.
Nyt peseydyt ja pukeudut ja kaupungille meet.
Herkistynyt mieli huomas sävyt muuttuneet
Näin me marssimme arktiseen limboon,
Ja taivutamme polviamme.
Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu,
Hurmio ja hankaluudet.
Erokirjeet ja vihaiset linnut,
Natsikorttitalon sameat yöt.
Ajan virrassa jaetun kansan murheet, ja sukupolvikokemukset.
Mä tiedän yhden jätkän, joka alkoi pelätä
Liikkumista keskustassa iltapäivällä.
Kun räkyttävät koltiaiset kadun kulmalla
Huutelivat hinttaria ja umpihomoa.
Näin me marssimme arktiseen limboon,
Ja taivutamme polviamme.
Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu, hurmio ja hankaluudet.
Erokirjeet ja vihaiset linnut,
Natsikorttitalon sameat yöt.
Ajan virrassa jaetun kansan murheet, ja sukupolvikokemukset.
Lieksalainen juippi mietti ulkomaalaista,
Pisti sitä pataan tossa viikonloppuna.
Riemuansa levitteli kautta median
Sosiaalisoituneen datapreerian.
Ja kahden päivän kuluttua torin reunalla
Nuori nainen seisoo ilman hammasrautoja.
Näkee jätkän huppupäisen tulta pyytävän
Kajastus on läsnä, silti värähtelee hän.
Ja poistuu.
Näin me marssimme arktiseen limboon,
Ja taivutamme polviamme.
Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu, hurmio ja hankaluudet.
Erokirjeet ja vihaiset linnut,
Natsikorttitalon sameat yöt.
Ajan virrassa jaetun kansan murheet, ja sukupolvikokemukset.
Näin me marssimme arktiseen limboon.
Näin me marssimme arktiseen limboon.