YH-äiti heittää kiven vedenpinta rikkoutuu. Rannikolla tuulee aina paitsi tänään tuule ei.
Katseessaan on vihan siemen kohta puuksi kasvavan.
Jantteri on tehnyt keon likaisista vaatteista.
Ajatus ei juokse vaikka syytä ois ja huomenna maisemointi ontuu, yhä tulevan siis tarkoitan.
Tyttö niin kuin luinen säkki hyppää uimahallissa. Epätoivon esseet ovat hiljaisia ja hartaita.
Painuessaan pohjaan näkee jalkansa ja kuplia. Epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja.
Poliitikko löytyi takaa auton ratin aamulla.
Turvavöihin kiinnittynyt nainen jonka kasvoilla kauhu jähmettynyt pelästytti auttajan.
Epätoivon esseet ovat kirjoitusta saatanan.
Kaupunki on hunnutettu sumun alla seisahdun, keskustassa yhdet valot vilkuttavat itsekseen.
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat rukouksia ja psalmeja.
Kaupunki on saattohoitopotilas mä retkahdan, polvilleni menneeseen ja aika piirtää ympyrän.
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat usein puolivalmiita.
Epätoivon esseet ovat kauneudessaan kainoja.
Valtakunnan boheemi sai oudon sairaskohtauksen, kiidätettiin lasarettiin pistettiin se leikaten.
Toipuvasta sankarista lehtikuvaa saatu ei.
Kieltämättä hiljaista on niin kuin ennen myrskyä.
Kolmen naisen seurueesta yksi jättää jälkensä kusemalla hankeen johon koittaa tehdä sydämen.
Epätoivon esseet ovat vivahteessa keltaisen.
Kaupunki on hunnutettu sumun alla seisahdun, keskustassa yhdet valot vilkuttavat itsekseen.
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat rukouksia ja psalmeja.
Kaupunki on saattohoitopotilas mä retkahdan, polvilleni menneeseen ja aika piirtää ympyrän.
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat usein puolivalmiita.
Epätoivon esseet ovat kauneudessaan kainoja.