Mennäänkö joku päivä kävelylle jonnekki ja takas?
Ois huoleton päivä, kirkas ja kiiltävä
Sä kietoisit kaulaas huivin, mä kiusaisin sua
Nuorisomuodin orjaksi
Sä nauraisit mulle mä potkisin lehtikasaa
Mummo ja pappa lois katseita
Hetki ois kevyt ja sädehtivän kaunis
Mä uskoisin sinuun ja itseeni
Mennäänkö joku päivä kävelylle jonnekki ja takas?
Kaupungin poikki, velkaisen talon luo
Sä kertoisit veljesi hakeneen ja päässeen
Merikapteenikouluun
Ilta ois pian, mä toivoisin sen väistyvän
Mä toivoisin sun totta olevan
Ranteessas ois vaakasuora arpi
Kuin lahja joltain jumalalta
Mennäänkö joku päivä kävelylle jonnekki ja takas?
Mennäänkö joku päivä kävelylle jonnekki ja takas?
Te katsotte toisianne niin kuin kilpailijat katsovat toisiaan, te koitatte peittää epävarmuutenne puhumalla kovalla äänellä ja käytätte sivistyssanoja kohdissa, joissa se ei ole välttämätöntä
Harjoitus on tehnyt teidät arroganttiudessa mestareiksi. Te koette asioita omiksenne ja uitte niiden seassa, kuin olympiavoittaja kuntouimareiden altaassa
Mikään ei ole pyhää, paitsi kipu, jota te koette ihmissuhteissanne
Kaupunki on sosiaalisten taitojen harjoituskenttä ja oppiaineena toimivat verkostot, kapakat, kaupunginosat ja yön pysähtynyt hetki, kun iho vihdoin koskettaa ihon. Tilaisuus on suljettu, sääntöjä ei ole ja voiton kerää se, joka ei vastaa viestiin neljän päivän kuluttua
Te olette pysähtyneisyyden ajan vastavoima, teidän aktivisminne on tottelematonta, koska te tiedätte kuinka media toimii. Te olette fantasia, te olette roolipeli, te olette yksinäisyyttä pelkäävä hahmo, joka etsii puhelinta valomerkin jälkeen
Syksy on tullut ja kaatosateessa on lopullisuuden tuoksu
Mustien autojen saattue pysäyttää liikenteen keskustassa ja kadunvarsilla ihmiset jäävät hetkeksi paikoilleen. Harmaaseen takkiin ja silmälaseihin sonnustautunut poika kuvittelee käteensä kiven, joka singahtaa läpi ensimmäisen auton ikkunan. Väkijoukko riehaantuu ja ryntää ajokaistalle. Sadat ihmiset heiluttavat autoja, joista osa kääntyy kyljelleen. Ennen mellakkapoliisin saapumista kadunvarsimainokset ovat tulessa ja asfaltilla verta sekä lasinsiruja. Te olette sivistyksen kärki, te olette turhaumienne muovaama, pelkojenne opastama, mielialalääkkeiden ja terapian koulima joukkue, joka karsii kolmatta vuotta peräkkäin pääsystä valioliigaan. Kun te pelaatte, on päätykatsomo täynnä ja se uhmakkaan kuoron epävireinen ääni joka seuraajistanne lähtee, se on uuden sukupolven ääni