Sinä, joka työnnät villapaidan sisään farkkujen Sinä, joka uskottelet osaavasi espanjaa Sinä, joka pelkäät muuttuvasi isäs kuvaksi Sinä, joka istut kavereides kanssa katolla Raahasitte sinne kaksi sohvaa hylättyä Sinä, joka tyhjät pullot suoraan riviin järjestää Saat epävarmuuteni, kaikki naurettavuudet Saat valtameret, joita muista tahtoneesi et Sinä, jonka kanssa pohjattomaan iloon uppoaa Sinä, jonka kanssa vanhenen Sinä, jota vielä tiedä en Sinä, joka lainaat sunnuntaina kauluspaitani Istut polvet koukussa nojatuolissa Tiedän, että hengität levotonta ilmaa Sinä, jonka villahuivi peittää puolet kasvoista Kun lämmittelet helmikuussa kirjakaupassa Tiedän, että odotat odottamatonta Sinä, jonka vuoksi myöhästyä hautajaisista Sinä, joka jättää aina reunapalat syömättä Sinä, jonka äänen tunnistan kuin oman ääneni Saat epävarmuuteni, kaikki naurettavuudet Saat valtameret, joita muista tahtoneesi et Sinä, jonka kanssa pohjattomaan iloon uppoaa Sinä, jonka kanssa vanhenen Sinä, jota vielä tiedä en