Uskonut en Etsiväni Muuta kuin vain Öistä seuraa Olin kylmä Koska tiesin Tai luulin tietäväni Tarkkaan Mitä tahdon, miksi tahdon Minkälaisen, lyhytikäisen Kun aamu vaihtui iltapäivään Odotin jo että kyllästyn Silti löysin sut Hankaluudet Joissa velloin Ja joista aina syytin muita Kasaantuivat Pinoiksi kuin Kolikoista tehdyt tornit Lopulta ei viesteihini, edes sukulaiset vastanneet Olin niin kuin rikollinen, joka typeryyttään narahtaa Silti löysin sut Hämmästyin ja Säikähdinkin Ei tästä mitään hyvää seuraa Luulin että Menneisyys on Kertomuksia jotka toistaa Itseään, kuin kaiku joka pian muuttuu hiljaisuudeksi En luottanut kuin pettymyksen turvalliseen avokämmeneen Silti löysin sut Peräännyin kuin Arka kettu Ei tästä mitään hyvää seuraa Luulin että Menneisyys on Kertomuksia jotka toistaa Saman kaavan uudestaan ja Yhä yhä yhä uudestaan En luottanut kuin pettymyksen lohdulliseen avokämmeneen Silti löysin sut Silti löysin sut